Nykyaikainen yhteiskunta - aika lyhenee

Nykyaikainen suomalainen (eurooppalainen, amerikkalainen....) yhteiskunta perustuu ajatukselle minulle, meille, nyt, nopeammin, enemmän, parempaa, uudempaa. Uskoakseni ihminen on toiminut näin koko olemassaolonsa ja pyrkinyt aina vain parempaan ja parempaan, mutta missä vaiheessa me huomaamme että se paras meni jo? Kuinka monta 60" televisiota tai sähköautoa, omakotitaloa, kännykkää ja läppäriä meistä jokainen oikeasti tarvitsee?

Kyllähän jo nyt on "vaihtoehtoliikkeitä" jotka ajattelevat elämästä ja tarpeistamme uudella tavalla ja ovat tajunneet että tätä nykymenoa ei yhteiskuntamme rakenteet kestä. Mitä sitten voisi tehdä muutakuin valittaa ja jatkaa samassa oravanpyörässä, kaikilla kun ei ole uskallusta muuttaa koko elämäänsä... ei minullakaan. Yhteiskunta ei kuitenkaan voi tukea tätä vaihtoehtoisuutta, hyvä kun se pysyy pystyssä menemällä virran mukana.

Blogeissa, lehdissä, radiossa, tv:ssä puhutaan nuorten pahoinvoinnista, vanhojen arvojen unohtamisesta, mutta maailma jossa elämme on minunkin sukupolveni aikana muuttunut niin paljon, etteivät meitä eteenpäin ja kasvamaan auttamat instituutiot ole voineet kehittyä yhtä nopeasti - koululaitos, lait.. ne ovat kaikki tavalla tai toisella jälkijunassa joten onko se oikeasti mikään ihme että voimme huonosti? Kamppailemme saavuttaaksemme jotain? Mitä ja miksi, markkinointi, mainonta, media.... tuovat toinen toistaan tavoiteltavampia, haluttavampia asioita meille hankittaviksi tai haaveiltaviksi - ajatelkaan aikaa ennen televisiota, kun ei oikein tiedetty mistään mitään, voi sitä autuutta(?).

Uutiset nopeutuvat.

Uutiset lyhenevät.

Me käytämme per uutinen huomattavasti vähemmän aikaa kuin ennen (tai ainakin tuleva sukupolvi)...

Kirjoituksen otsikko "..aika lyhenee" tarkoittaa peruselämän nykytilaa, jossa kaikki elämykset, eläminen, työt yms pitää tehdä entistä lyhyemmässä ajassa, koska koettavaa ja tehtävää on paljon entistä enemmän.... mutta jos nykymeno jatkuu ja vanhustenhoito maassamme menee samaan suuntaan kun se nyt näyttää menevän, pelkään miten meille (sen ison sukupolven) edustajille vanhusvuosina käy....

K.